Koko kevään olen suunnitellut perustavani pienen pienen kasvimaan. Yhdestä viljapellosta jätettiin yksi aurinkoinen nurkka mun hoiviini. Ensin se tosin kynnettiin ja äestettiin kuten muukin pelto, mutta sitten se vielä käytiin jyrsimellä läpi. Naapurin miestä tarvittiin siihen hommaan, kun Mieheltä ei sellaista konetta löytynyt. Eilen pääsin varsinaisiin kylvöhommiin. Tein aika leveät käytävät ja keräsin maata keskelle, jotta kasvualusta selvästi erottuisi kulkuväylistä. Lopputulos vähän näyttää hautakummuilta, mutta toivottavasti se ei enteile mitään pahaa. Pieniä kasvupenkkejä sain aikaiseksi viisi ja istutin niihin tavallista salaattia, rucola-salaattia, 2 pussia tilliä, pinaattia, kesäkurpitsaa, persilijaa, sipulia ja retiisiä. Nää nyt ainakin muistan istuttaneeni. Istuttamatta jäi vielä perunat ja herneet. Niitä onkin sitten ihan eri määrä, kun noita pikku pussukoita. Toivottavasti apuvoimia riittää, vaikka pieni alahan se kai kuitenkin on. Mutta ensikertalaiselle jo ihan kohtuu kokoinen.

Nyt on sitten kiva seurata, miten ne alkavat menestyä. Taitaa menestyminen olla pitkälti kiinni siitä, kuinka usein niitä tulee kasteltua. Täytyy toivoa, että Mies pitää maan kosteana sen aikaa, kun mä olen kaupungissa. Taidan tulla itse seuraamaan kasvun ihmeellistä maailmaa vasta ensi viikon lopulla, joten pientä puhdetta Miehelle riittää. Mutta sadetta on luvassa, joten ehkä kantaminen ei liian kovaa kuitenkaan ole. Ja kun sadetta on luvassa, on Mieskin taas pellolla tekemässä viimeiset kylvöt ennen huomenna ehkä alkavia sateita. Onneksi se rääkki alkaa kohta olla ohi.

Kävin illalla myös lenkillä. Hölkkäsin noin 40 minsaa. Meni ihan ok, mutta paremminkin on joskus mennyt. Vähän alkoi jaloissa painaa. Vaikka hetkeksi pysähdyinkin juttelemaan kesken lenkin. Huomenna voisi taas kaupungissa sali kutsua. Ja nyt lämmittämään saunaa, ennen kuin Mies tulee pellolta kotiin.