Vihdoinkin tuntuu kevät olevan vahvasti tuloillaan ja mieli oli virkeänä koko päivän. Toisaalta siihen taisi olla muitakin syitä. Vietin nimittäin päivän yhdessä kummipoikani kanssa. Hän on yleensä päivät perhepäivähoidossa, mutta tällä viikolla tällä hoitotädillä on lomaa, joten kummipoika tarvitsi päivähoitajaa. Aamulla lähdettiin heti kaupungille bussilla. Bussi on Kummipojan mieleen, kun siellä näkee ihmisiä ja maisemat vaihtuvat tiheään. Bussilla ajettiin keskustaan ja sieltä käveltiin rantaa pitkin kirjastoon. Siellä oli sellaisia Mauri Kunnaksen kirjoja, joita kotona ei ole, joten niitä oli hauska vähän tutkia ja selailla. Pari kirjaa lähti myös mukaan kotiin tarkastetavaksi. Kummipojan kiinnostuksen kohteen on tällä hetkellä numerot ja yksi numerokirjakin lainattiin. Sitten lähdettiinkin vähitellen takaisin bussipysäkille ja linjabiilillä kotiin syömään jauhelihakastiketta ja spagettia. Loppupäivä oltiinkin vain sisällä ja koottiin palapelejä. Päikkäreille sain pojan kohtuullisen helposti ja sinne poika jäi nukkumaan, kun lähdin siskonmiehen tultua töistä kotiin.

Kummipoika on mulle tosi tärkeä ihminen. Hän täyttää syyskuussa kolme ja on siis jo varsin iso poika. Ainoa pilvitaivaalla on se, ettei hän vielä sano mitään ja sosiaalisetkin taidot taitavat olla vähän kehitystä jäljessä. Neurologi arveli, että hänessä olisi mahdollisesti aspergerin piirteitä, joten hänen kehityksensä tulee jatkossakin todennäköisesti tapahtumaan hänen omalla tavallaan.

Uimaassakin kävin tänään. Oon ollut kaksi viikkoa oikein kunnon flunssassa ja urheilut ovat tietysti jääneet. Uiminen tuntuikin näin tauon jälkeen aika raskaalta. Kädet eivät oikein jaksaneet toimia kunnolla, ja potkuissa ei ole koskaan ennenkään ollut sanottavasti voimaa. Eteenpäin meno ei siten ollut kovin reipasta, mutta ehkä keskiviikkona jo sujuu paremmin. Perjantaina taidan uskaltautua jo avantoonkin, jos siellä enää mitään avantoa onkaan.