Mikä saa ihmiset kirjoittamaan blogeja, on jo kai vanha kysymys. Turha ihmisten motiiveja on enää arvella, mutta omaa motiiviani tässä hahmottelen. Korvaanko tällä päiväkirjan kirjoittamisen, vaikka päiväkirjaakaan en ole vuosiin enää avannut. Jos koskaan olen ollut riittävän kärsivällinen siihen hommaan. Haluanko vain saada oman ääneni kuuluville oman elinpiirini ulkopuolellakin? Ollako anonyymi vai esiintyäkö omalla nimellä? Se kysymys täytyi toisaalta ratkaista jo blogia perustaessa. Vähän ehkä arvelluttaa, voiko nykyään esiintyä omalla nimellä. Toisaalta muutamat kaverini, jotka kirjoittavat blogejaan omalla nimellään,  eivät ole havainneet mitään lieveilmiöitä.

Ajattelin kirjoittavani päiväni kulusta ja tapahtumista. Muita ne eivät välttämättä kiinnosta,  mutta omien havainnointien raportointi voi estää niiden unohtumisen. Tänään mieltä on askarruttanut miehet ja alkoholi. Eilen ystäväni vietti syntymäpäiväänsä ja juhlat olivat hauskat ja hilpeät. Porukkaa oli, mutta vain sen verran, että kaikkien kanssa ehti hyvin jutella ja vaihtaa kuulumisia. Hyvää ilmapiiriä edesauttoi myös se, että lähes kaikki tunsivat toisensa jo pidemmältä ajalta. Ydinporukkaan kuului kaikki paikalla olijat. Synttärijuhlista matka jatkui koko porukalla baariin, jonne saavuttiin puoli tuntia ennen valomerkkiä. Hyvin oli siis aikaa sipaista yhdet juomat tuulen suojaan. Tunnelma vaan jäätyi baarissa täysin. Synttärisankarin poikaystävä oli liian kännissä. Ongelmia ei olisi ollut, jollei kyseinen henkilö muuttuisi kännissä agressiiviseksi ja uhkailijaksi. Tämä ärripurri alkoikin haastaa riitaa toisen ystäväni poikaystävän kanssa. Turpaan vetämis- ja muut uhomiset alkoivat ihan yhtäkkiä. Tämä rauhallisempi jätkä otti uhomiset rauhallisesti vastaan ja onneksi ärripurri jätti uhkaukset toteuttamatta ja hävisi baarista jättäen muut äimistelemään tapahtumia. Synttärisankari puolusteli ärripurrin tekemisiä, mutta homma alkoi jo olla aika finaalissa. Ja vähin äänin kaikki lähtivät kotiin päin.

Yön tapahtumat eivät varmaan tuleet kenellekään täysin yllätyksenä, paitsi uhkailujen kohteelle, joka tapasi ärrip:n vasta ekaa kertaa. Liiallinen viinan pläträys aiheuttaa yleensä aina jossakin vaiheessa iltaa kiukkupuustan tässä kyseisessä henkilössä kohde vaan yleensä vaihtuu ja on aina yhtä odottamaton. Kuulemma häntä sitten seuraavana päivänä tilanne nolottaa, eikä hän halua enää nähdä muita paikalla olleita. Tilanne vaan on se, että kyseiset henkilöt kuuluvat tiukasti toistensa elämään, joten tapaamisia, juhlia ja erilaisia kutsuja on aina silloin tällöin. Ja tapaamiset ovat väistämättömiä. Mä en myöskään oikein näe tuollaiselle käytökselle perusteluja ja toivonkin, että ärripurri miettisi tekemisiään. Mutta seuraavalla kerralla tilanne on taas sama. Seuraavat kekkerit on jo vapun jälkeisellä viikolla, joten arvaan, että samanlainen kohtaus nähdään myös siellä. Eikö ärripurri itse tajua, että alkoholi ei vaan sovi hänelle. Miten ihmiset yleensäkin voivat toistaa virheitään aina uudestaan ja uudestaan? Eikä kokemuksen pitäisi opettaa ja eikö moraalisen kankkusen opetus jää muistiin kuin muutamaksi päiväksi? Pitäisikö meidän muiden vain olla hiljaa ja olla puhumatta asiasta ja unohtaa se? Ensi kerralla taas kaikki saavat varoa sanojaa, ettei ärripurri taas nouse esiin. Miten asia vaikuttaa kaverisuhteisiimme? Ei kovin positiivisesti, ei. Jokaisen siis pitäisi tietää rajansa alkoholin määrän suhteen, vaikka useinhan puoli vitsillisesti sanotaankin, että kohtuus on liian vähän.