Juttelin maanantaina kaverini kanssa puhelimessa pitkästä aikaa ja hän kertoi odottavansa vauvaa. Laskettu aika on lokakuussa ja nyt pääsiäisen jälkeen he ovat kertoneet vauvasta vähitellen sukulaisille ja kavereille. Olin jo vähän ehtinytkin odottamaan vauvauutisia häneltä, koska hänen työpaikkansa vakinaistettiin syyskuussa ja hän jo kesällä uhkasi jättää pillerit sinä päivänä, kun määräaikainen työsuhde muuttuu vakinaiseksi. Työpaikalla asia on kuulemma otettu vähän ristiriitaisesti vastaan. Esimies oli kyllä iloisesti onnitellut, mutta firman omistajat eivät vielä virallisesti asiasta tiedä, vaikka kuulemma spekulaatiot käyvät kuumana ja asiaa oli jo puitu hallituksen kokouksessa. Kaikki  siis teitävät, mutta kukaan ei sano asiasta mitään hänelle.

Näin parin vuoden sisällä kolmekymmentä täyttävälle naiselle vauva alkaa olla jo ajankohtainen asia. Työnantajan puolesta vaan mikään aika ei taida olla sopiava, ainakaan yksityisellä puolella, vaikka saman tyylistä olen kyllä kuullut julkiseltakin puolelta. Vauvantekoaika vaan on rajallinen, joten jos lapsia haluaa, niin raskaana ja äitiyslomallakin sitä joutuu olemaan. Opiskeluaikana raskaus ei useinkaan vielä ole ajankohtainen. Rahatilanne ei ole kovin kummoinen ja koko elämä on vielä vähän auki. Ei siihen vauvaa halua. Opiskelun jälkeen määräaikaiset työsuhteet ovat yleisiä ja niiden aikana raskaus on tuo oman epävarmuutensa. Toisaalta vakipaikan odottelukaan ei välttämättä aina ole järkevää, koska sitä ei ehkä ole tulossakaan. Jos kuitenkin vakipaikan saa, on ajankohta aika turvallinen raskaudelle. Mutta aina ei voi ajatella näin taloudellisesti ja vain työuran kannalta, vaan vauvakuumeen iskiessä ei aina ole sijaa pitkäkantoisille suunnitelmille.

Onhan se tietty yksityiselle pienelle yritykselle iso taloudellinen asia, jos joku työntekijöistä lähtee äityislomalle. Kolmen hengen yritykselle se on prosessi, jota pitää miettiä pitkään ja tehdä suunnitelmia siitä selviämiseksi. Suuremmillekin yrityksille se luo omat paineensa. Edellä mainitun takia ymmärrän kyllä, että nuoren lapsettoman naisen palkkaaminen on yritykselle riski. Koska itse kuitenkin olen juuri tohon riskiryhmään kuuluva (kunhan nyt ensin valmistun), on määräaikainen työpaikkakin asia, johon pitää olla varautunut. Väärinhän tämä on, mutta minkäs voit.

Yksi ratkaisu voisi tietty olla äitiys- ja vanhempainlomasta syntyvien kulujen jakaminen kaikkien yrityksten kannettaviksi verojen muodossa. Se toisi tasa-arvoa, mutta tuskin kokonaan muuttaisi tilannetta. Onhan lomalle lähtevän tilalle otettava uusi sijainen, jolle pitää taas opettaa työpaikan tavat ja toiminnot. Mutta parempaan päin tilanne kuitenkin menisi. Nyt vaan purraan hammasta yhteen ja kestetään!

Mutta kaverille suuresti onnea vauvauutisen johdosta. Ihanaa, että heille tulee vauva.