Nyt kun valmistuminen ja opiskelu alkaa olla ohi ja siityminen
työelämään siintää edessä, opiskelijaetujen käyttö alkaa vähitellen
tuntua väärältä. Pari vuotta sitten työllistyminen ei näyttänyt aivan
ruusuiselta, joten hain varmuudeksi toisen opiskelupaikan.
Tarkoituksena oli sen turvaaminen, etten valmistumisen jälkeen jäisi
ainakaan työttömäksi, vaan voisin jatkaa tämän toisen aineen opintoja
ja hakea sitten siinä samalla töitä. Tällä hetkellä työt on juuri
alkamassa ja kukkarosta pilkistää opiskelijakortti, johon kohta saan
uuden tarran.
Työpaikkaruokalassa tarjotaan myös opiskelijalounasta, joten kortilla
saan joka päivä ruuanhinnasta pois neljä euroa. Viikossa se tekee 20
ekiä ja vuodessa lähes 1000 euroa (pätkätyöläisellä kun ei juuri lomia
ole tai niitä ei ainakaan voi hyvillä mielin pitää). Se on paljon
rahaa. Ja kun tuohon lisää vielä hesarin opiskelija-alennuksen,
muutaman satunnaisen Helsingin matkan, teatteri/näyttelylippujen
alennukset, uimahallit ja muut yksittäiset alennukset, opiskelijakortti
säästää sievoisen summan rahaa vuodessa.
Tämän vuoden ainakin aion vielä surutta vilauttaa
opiskelijakorttiani, vaikka työpaikkaruokalassa ne kyllä pian
tunnistavat minut työntekijäksi eikä miksikään päätoimiseksi
opiskelijaksi. Jos pesti jatkuu vielä ensivuonna, voi olla, ettei pokka
enää kestä kortin näyttämistä lounaalla, vaikka hesarit ja muut
tilaukset kehtaisikin vielä tehdä. Toivon mukaan viimeistään viiden
vuoden sisällä palkka olisi jo sellainen, ettei opiskelijaetujen
käyttäminen olisi enää jokapäiväistä.
keskiviikko, 30. elokuu 2006
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.