Nyt kun valmistuminen ja opiskelu alkaa olla ohi ja siityminen työelämään siintää edessä, opiskelijaetujen käyttö alkaa vähitellen tuntua väärältä. Pari vuotta sitten työllistyminen ei näyttänyt aivan ruusuiselta, joten hain varmuudeksi toisen opiskelupaikan. Tarkoituksena oli sen turvaaminen, etten valmistumisen jälkeen jäisi ainakaan työttömäksi, vaan voisin jatkaa tämän toisen aineen opintoja ja hakea sitten siinä samalla töitä. Tällä hetkellä työt on juuri alkamassa ja kukkarosta pilkistää opiskelijakortti, johon kohta saan uuden tarran.

Työpaikkaruokalassa tarjotaan myös opiskelijalounasta, joten kortilla saan joka päivä ruuanhinnasta pois neljä euroa. Viikossa se tekee 20 ekiä ja vuodessa lähes 1000 euroa (pätkätyöläisellä kun ei juuri lomia ole tai niitä ei ainakaan voi hyvillä mielin pitää). Se on paljon rahaa. Ja kun tuohon lisää vielä hesarin opiskelija-alennuksen, muutaman satunnaisen Helsingin matkan, teatteri/näyttelylippujen alennukset, uimahallit ja muut yksittäiset alennukset, opiskelijakortti säästää sievoisen summan rahaa vuodessa.

Tämän vuoden  ainakin aion vielä surutta vilauttaa opiskelijakorttiani, vaikka työpaikkaruokalassa ne kyllä pian tunnistavat minut työntekijäksi eikä miksikään päätoimiseksi opiskelijaksi. Jos pesti jatkuu vielä ensivuonna, voi olla, ettei pokka enää kestä kortin näyttämistä lounaalla, vaikka hesarit ja muut tilaukset kehtaisikin vielä tehdä. Toivon mukaan viimeistään viiden vuoden sisällä palkka olisi jo sellainen, ettei opiskelijaetujen käyttäminen olisi enää jokapäiväistä.