Tänään pääsin työn ansiosta vähän matkustelemaan. Mulla oli koulutustilaisuus kauniissa pääkaupungissamme ja kävin siellä päiväseltään. Aamulla tilaisuus alkoi puoli kymmeneltä ja viimeinen luennoitsija lopetti vartin yli neljä. Ihan hyvä oli anti, mutta se vähän ärsyttää, ettei Helsingissä voinut viettää yhtäkään yötä. Kun oli hullut päivät ja kaikki.

Oikeastaan se yöpyminen olisi kyllä ollut aika reilua, nyt päivästä tuli tosi pitkä, vaikkei aikaa edes riittänyt mihinkään omaan kiertelyyn. Jouduin heräämään jo ennen kuutta ja hyppäämään puoli nukuksissa bussiin. Vaikka herääminen olikin lähes epäinhimillisen aikaisin, valitsin kuitenkin sellaisen bussin, jolla myöhästyin tilaisuuden alusta vähän. Muuten olisin joutunut lähtemään yli tuntia aikaisemmin ja palloilemaan sitten kahdeksan aikaan Helsingissä. Takaisin kotiin lähdin myös vähän etuajassa, joten viimeinen vartti jäi kuulematta. Toivon mukaan se ei ollut se tärkein anti, jonka missasin. Kotiin saavuin vajaa puolituntia sitten, joten kyllä päivällä oli mittaa. Nyt on ihan väsy, kun on istunut yli seitsemän tuntia bussissa ja vielä koko päivän koulutuksessa.

Jos Helsinkiin olisi voinut mennä jo eilen illalla ja olisi saanut nukkua hotellissa, olisi koulutuksessa ollut yksi vähän reippaampi osallistuja. Nyt silmät alkoivat vähän lurpsuttaa ja haukotuksia joutui peittelemään. Mitään ylityökorvauksia ei tietenkään  tosta linkkarissa istumisesta saa, joten ihan omaan piikkiin sain tänään matkustella. Huominen palkkapäivä sentään lohduttaa vähän, joten kai sinne töihin on taas huomenna pare raahautua.